Astu analogisen valokuvauksen maailmaan

2022-04-28

Tomas Wikers, intohimoinen analogivalokuvaaja ja Focus Nordicin digitaalinen suunnittelija, jakaa parhaat vinkkinsä analogisen valokuvauksen aloittamiseen.

Lyhyt esittely minusta

Hei! Olen Tomas. Työskentelen markkinointiosastolla Focus Nordicilla ja olen todella kiinnostunut analogisesta valokuvauksesta. Menin jopa niin pitkälle, että otin käsivarteeni valtavan tatuoinnin Rolleiflexistä yhdessä Kurbits-kuvioinnin kanssa. Ehkä se on hullua, mutta Rolleiflex symboloi matkaani ja kiinnostusta valokuvaukseen sekä Kurbitsiin, koska olen kotoisin keskellä Ruotsia sijaitsevalta Taalainmaalta.

Analoginen valokuvaus on kuin osa elämääni ja haluan kokeilla erilaisia valokuvauksen muotoja, kuten maisema, luonto, katu, makro ja niin edelleen. Haluan mennä eteenpäin, oppia jotain uutta ja olla entistäkin parempi siinä. Viime aikoina olen alkanut kiinnostua yhä enemmän makrokuvauksesta, joka on paljon vaikeampaa kuin luulin. Se on kuitenkin äärimmäisen hauskaa, kun vihdoin onnistuu otoksen kanssa. Ehkä joskus uskallan kokeilla muotokuviakin.

Miksi aloitin analogisen valokuvauksen

Tahdoin kokeilla jotain aivan uutta ja kehittää valokuvaustaitojani entisestään. Halusin myös tehdä paluun valokuvauksen juurille. Plus, olen aina rakastanut analogisten kuvien tunnetta. Kun vertaat digitaalisella ja analogisella kameralla otettuja kuvia, huomaat eron. Kontrastit, sävyt ja kokonaistunnelma ovat niin erilaisia kuin digitaalikameralla otetussa kuvassa.

Minulla on mukava harmaanahkainen Rolleiflex T 3.5/75 , jota tuotettiin rajoitetusti, sillä normaalisti Rolleiflex tulee mustalla nahalla. Ostin sen vanhemmalta herrasmieheltä ja siinä oli alkuperäinen laatikko, käyttöohje, kotelo, hihna ja suotimet. Kaikki alkuperäistä ja uudenveroisessa kunnossa. Vain hän ja hänen isänsä olivat käyttäneet sitä ja olivatkin käyttäneet hyvin säästeliäästi. Minulla kävi tuuri. Muistan, että hän oli hyvin pikkutarkka kysymyksissään. Hän ei halunnut myydä kameraa ihan kenelle tahansa ja oli käännyttänyt useista ostajaehdokkaita. Tämä kamera oli merkinnyt hänelle hyvin paljon ja se oli ollut osa hänen elämäänsä vuosien ajan. Ymmärrän sen, sillä nyt se on osa minua ja minun elämääni.

Sain lopulta tämän hienon kappaleen saksalaista käsityötä, mutta sitten tunsin, että jotain puuttui. En osannut koko kuvaprosessia ja tuntui, että olisi parempi opetella koko prosessi kuvan ottamisesta filmin kehittämiseen ja ehkä tehdä pari printtiä seinälle.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Tai tässä tapauksessa Firenzeen. Aloin etsiä netistä kurssia tai työpajaa, jossa voisin oppia koko kuvaprosessin. Löysin joitakin kursseja täältä Ruotsista, mutta mikään niistä ei tuntunut minusta oikealta. Mutta yhtäkkiä löysin työpajan Firenzestä, Italiasta. Valokuvaajia oli kaksi, toinen Yhdysvalloista ja toinen Venäjältä, mutta asui Firenzessä ja hänellä oli oma pimiöstudio. Tämä tarkoitti sitä, että luvassa olisi viikon mittainen työpaja analogisesta valokuvauksesta ja pimiötyöskentelystä. Mietin asiaa pari päivää ja päätin lähteä mukaan. Minulla oli muutenkin lomapäiviä jäljellä ja ajattelin, että olisi hieno tilaisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Lähdin Firenzeen Rolleiflexini ja filmirullia sekä pimiöpaperia täynnä olevan kassin kanssa. Tällä viikolla oli ihan huikea meininki. Meitä oli kuusi osallistujaa kurssin kahden vetäjän lisäksi. Lisäkseni siellä oli yksi oppilas Saksasta, yksi Chilestä ja kolme Yhdysvalloista. Olin ainoa, joka oli täydellinen aloittelija analogisessa valokuvauksessa, muut olivat tehneet tätä vuosia ja he jakoivat kaiken tietonsa kanssani.

Aloitimme perusasioista, eli minun piti opetella lataamaan filmi Paterson-tankkiin silmät kiinni, jotta osaisin tehdä sen pimiössä myöhemmin. Sen jälkeen kävimme Firenzen kaduilla ja söimme pari sämpylää. Tulevina päivinä kävelimme Firenzessä ja kuvasimme jokusen rullan filmiä, palasimme pimiöön kehittelemään rullia, loimme kontaktiarkit ennen kuin valitsimme painettavat ja sitten analysoimme ja keskustelimme kuvista ryhmässä.

Asiat jotka työpajasta opin, ovat luultavasti sitä, että opin paremmin katsomaan suurta kuvaa ja ajattelemaan luovasti ennen kuin otan kuvan. Opin myös huomattavasti paremmin tulkitsemaan vallitsevia olosuhteita, joiden myötä teen tekniset päätökset. Ennen tätä luotin kameroiden kykyyn analysoida olosuhteita paremmin, mutta tämän jälkeen uskallan tehdä sen itse.

Älä lähde kotoa ilman parasta ystävääsi

Opin tämän kantapään kautta! Valitettavasti minulla ei ollut Rolleiflexiä Kuuban-matkallani. Kuvitelkaa millainen tunne olisi ollut kävellä Havannan, Trinidadin, Sancti Spirituksen ja Viñalesin kaduilla tuon kameran kanssa. En ole koskaan kaivannut kameraani niin paljon kuin sillä matkalla. Kannoin digikameraani mukana, mutta se oli virhe.

Virheestä pitää kuitenkin aina ottaa opiksi, joten kun Menin New Yorkiin, Vivian Maierin kotikaupunkiin, Rolleiflex oli matkakumppanini koko matkani ajan.

Mitä tarvitset aloittaaksesi analogisen valokuvauksen?

Analoginen kamera
Ehkä olet yksi onnekkaista, jotka ovat perineet isoisän vanhan 35 mm:n kameran? Tai vielä parempi... keskikokoinen kamera, kuten Rolleiflex, Mamiya tai Pentax 6x7 (rakennettu ja raskas kuin tankki, mutta super cool)? Etkö ollutkaan onnekas perinnönjaossa? Ei hätää, on melko helppo löytää sellainen käytettyjen markkinoilla. Hyviä paikkoja ovat: kirpputorit, huutokauppasivustot, yksityiset tai vintage-kameroita myyvät kamerakaupat.

Analoginen filmi
Kun sinulla on mukava ja toimiva analoginen kamera, vain yksi pala puuttuu, jotta se on täysin käyttökelpoinen. Se pala on filmirulla.

Väri- vai mustavalkofilmi?
Tämä on makuasia. Toiset tykkäävät värillisestä kuvaamisesta ja toiset mustavalkoisesta. Sanoisin, että kokeile molempia ja päätä sitten, mihin suuntaan haluat jatkaa. Se riippuu myös tilanteesta ja siitä, millaisia tuloksia haluat saavuttaa.

Mistä tiedän, milloin pitäisi valita väri vai mustavalkoinen?
Se tulee kokemuksen mukana. Sinun täytyy kokeilla itse ja nähdä, miten siinä käy. Jos varjoja ja valoa on paljon, valitsisin todennäköisesti mustavalkoisen, kuten HP5:n, Tri-X:n, TMaxin tai XP2 Superin, koska se yleensä korostaa kontrasteja ja varjoja.

Värin puolesta voisi valita klassikoita, kuten Ektar tai Kodakin Portra. Tai miksi et kokeilisi Kodak Pro Image 100:aa, Ektachrome E100:aa tai ColorPlus 200:aa.

Mitä tulee mustavalkoiseen, olemassa on aina ikivihreä HP5 Ilford Photo, joka tuottaa todella mukavia varjoja ja kontrasteja. Sitten on myös XP2 Super, joka toimii lähes aina ja sen kanssa on mielestäni vaikea epäonnistua. Molemmissa on ISO 400, joten ne toimivat lähes mihin tahansa tilanteeseen.

Kodak TMax 400 on myös kokeilemisen arvoinen filmi. Se on klassinen mustavalkofilmi, joka on ollut markkinoilla jo vuosia.

ISO – kumpi minun pitäisi valita?
ISO on tärkeä parametri, joka määrittää, kuinka kirkas kuva on, joten jos on kirkasta ja aurinkoista, valitse pienempi ISO kuten ISO 50, 80 tai 100. Pilvistä vai hieman tummempaa? Valitse sitten ISO 400 tai 800. On myös saatavilla filmejä, joiden ISO-arvo on jopa 3200. Ne on kehitetty todella pimeisiin tilanteisiin, mutta henkilökohtaisesti en pidä tällaisella filmillä kuvaamisesta, koska lopputulos näyttää lähestulkoon tervalta. Se on oma henkilökohtainen mielipiteeni.

ISO lisää tai vähentää kuvan kirkkautta, mutta se vaikuttaa myös sekä rae/kohinatasoihin että dynamiikkaan. Pienimmällä (matala) ISO-asetuksella kuvissasi on vähiten kohinaa ja korkein dynamiikka, mikä antaa sinulle joustavuutta jälkikäsittelyssä. Niinpä ISO:n kasvaessa kohina kasvaa ja dynamiikka pienenee, toisin kuin suljinaika ja aukko.

Mutta muista, että ISO ei muuta kameraan tulevan valon määrää, kun se kirkastaa tai tummentaa kuvaa. Pikemminkin se määrittää, miten kamera käsittelee jo asetettua valomäärää valotuksen jälkeen.

Filmin kehittäminen

Mitä tulee filmin kehittämiseen, voit tehdä sen itse tai jättää sen lähimpään tällaista palvelua tarjoavaan valokuvausliikkeeseen. Jos haluat kuvata Ilford XP2 Super -mustavalkofilmillä, voit yleensä jättää sen valokuvausliikkeeseen, koska se käyttää samaa kehitysprosessia (C-41). Filmejä, kuten Tri-X, TMax, HP5, PAN-F ja niin edelleen, on kehitettävä perinteisellä tavalla, joten on mahdollista, että liikkeet eivät voi kehittää sitä ja ne on lähetettävä ulkoiselle kumppanille.

Meiltä löytyvät kemikaalit heitä varten, jotka osaavat tehdä työn itse. Jos olet kokeilun haluinen, niin tee se filmirullalla tai kahdella. Siihen hyvä valinta on Ilfordin Simplicity Kit -paketti, jonka mukana tulee kemikaaleja yhden tai kahden filmirullan kehittämiseen. Meillä on myös Ilford Photon Paterson Film Starter Kit, joka on täydellinen aloituspakkaus kaikille, jotka haluavat kehittää mustavalkoisia filmejä kotonaan. Se sisältää kaiken, mitä tarvitaan ensimmäisten rullien käsittelyyn. Mukana on kehitettä, keskeytettä, kiinnitettä ja kostutusainetta sekä täydellisen kokoinen kehityssäiliö ja mittaussylinteri, joilla voidaan käsitellä kaksi 35 mm:n filmiä kerrallaan (tai yksi 120 rulla).

Tärkeää: Jos päätät kehittää filmisi itse, muista, että olet tekemisissä kemikaalien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden hävittäminen on tehtävä vastuullisesti. Mieti ympäristöä äläkä kaada käytettyjä kemikaaleja viemäriin. Toimita kemikaalit kierrätysasemalle, jotta ne voidaan hävittää oikein.

Hidasta ja keskity sommitteluun

Mitä tulee analogiseen valokuvaukseen, sinun on pakko hidastaa hieman. Mieti enemmän sommittelua ja yritä kuvitella etukäteen millainen kuva tulee olemaan. Filmillä kuvaaminen ei ole kovin kallista, mutta se ei ole myöskään erityisen halpaa, joten todennäköisesti olet hieman valikoivampi aiheittesi suhteen. Muista, että sinulla on vain 36 ruutua 135 mm rullassa ja 12 ruutua 120 mm rullassa, etkä voi nähdä tuloksia ennen kuin filmi on kehitetty.

Mikä tärkeintä, pidä hauskaa, osta monta rullaa filmiä ja kokeile erilaisia filmejä ja näe niiden välinen ero.